Kirjoitin edellisen blogini aiheesta ”Lämmitys on taloa vaille valmis”. Siinä seurattiin, kuinka Geotalot oy rakensi demotalon Innovaatiokeskus Tekesin tuella kehittämänsä patentoidun Aurinkovarasto® –sähkökeskusmoduulin ympärille. Systeemi on sen verran nerokas, että päätimme kokeilla, kuinka sama logiikka taipuu vanhan talon vaatimuksiin. Referenssikohteiden kokemuksista päätellen edessä on mielenkiintoinen urakka, ympäristöteko sekä runsaasti vapaa-aikaa!
Talomme on viihtyisä ja mainiolla paikalla, mutta iästään huolimatta se ei ole valmis ennen kuin sen lämmitysjärjestelmä kestää päivänvalon. Edellisten asukkaiden aikana lämmitys tapahtui öljyllä ja nykyisin puulla. Kumpikin kuormittaa ympäristöä ja etenkin öljyn taloudellisuus on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen. Puilla lämmittäminen on edullista, mutta siihen se sitten jääkin.
Ehkä suurin syy muutoksen tarpeeseen on se, että nyt yksinkertaisesti riittää puuhommat...
... ja puusavotat, puiden ja lautojen pilkkominen, kantaminen, pinoaminen, taas kantaminen, sytyttäminen, ei syty, pahuksen matalapaine, onko ne vieläkin märkiä? Tämähän on kyllästettyä! Kuka hakee puita? Halkomiskone hajosi! Nyt ei ehdi, kun pitää sahata lavat. Ei niitä mitään sahata, lyödään ne lekalla palasiksi!...
Ja sitten sapettaa vielä niiden puiden hankkiminen. Hankkiminen on tosin väärä sana, koska isäni, metsätalousalan ammattilainen istutti jo varhain päähäni ajatuksen, että tässä maassa riittää puuta eikä siitä tarvitse maksaa. Vaikka kriteerinä on, että poltettavan puun tulee olla puhdasta ja mielellään jo valmiiksi kuivaa, löytyy sitä ympäriltä vinot pinot ja vielä ilmaiseksi - ei tarvitse kuin etsiä ja neuvotella. Mutta niiden kasojen kuormaaminen, kuljettaminen, purkaminen, sahaaminen ja taas pinoaminen ja taas kantaminen… argh!
Ilmaisen lämmitysmateriaalin ”kiilto” silmissä asensimme heti muuton jälkeen vuonna 2002 taloomme öljykattilan tilalle kaksoiskattilan ja siirryimme puulämmittäjiksi. Öljyä on edelleen säiliössä, mutta se pitäisi siirtää sieltä pois. Talvisin "pönttö” sytytetään aamuin illoin ja kummallakin kerralla poltetaan vähintään kaksi pesällistä. Mikäli emme ole kotona lämmityspuuhissa, napsahtaa päälle sähkövastus. Sähkön tämän hetkisillä hinnoilla olemme kuitenkin kotona usein. Kesäisin poltamme pari pesällistä päivässä, koska lämmitettävänä on vain käyttövesi. Mutta voi sitä tuhkan määrää.
Puuta haemme paikalliselta rakennuttajalta, puutyöverstaalta sekä eräältä ympäristöhuoltoyritykseltä. Jätepuu on ilmaista ja toinen osapuoli on vain tyytyväinen välttyessään jätemaksuilta. Systeemi on säästänyt meille öljy- ja sähkölämmitykseen verrattuna paljon rahaa, mutta vienyt samalla vapaa-ajan ja työllistänyt myös isäni.
Puulämmittäjien määrä on Thl:n tutkimuksen mukaan on noussut 2000 -luvulla kaksinkertaiseksi verrattuna 1960 –luvun tilanteeseen. Nykytavoin toteutetusta puun pienpoltosta syntyy 40% Suomen kaikista pienhiukkaspäästöistä, 55% alailmakehää lämmittävän mustan hiilen päästöistä, 80% soluille vaarallisten ja syöpävaarallisten PAH-yhdisteiden päästöistä, 30% haisevien ja limakalvoja ärsyttävien haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen päästöistä ja 25% hiilimonoksidin eli hään päästöistä. Huonosti toteutetussa puunpoltossa päästöt voivat olla monikymmen- tai jopa monisatakertaiset.
Markkinoilla on puunpolttolaitteita, joissa on korkea hyötysuhde ja tuntuvasti pienemmät päästöt, mutta sitovien tehokkuus- ja päästörajojen puuttuminen hidastaa niiden yleistymistä. Puulämmitys on siis edullista, mutta - joko mainitsin - työlästä ja ympäristölle vahingollista. Tämä viimeksi mainittu saattaa yllättää monet, koska vallalla on väärinkäsitys, että puulämmitys olisi hiilineutraali ympäristöteko. Sitä se ei ole.
On siis aika laskea hihat ja istua alas neuvottelemaan asiasta henkilön kanssa, joka auttaa meitä saamaan talomme valmiiksi.
On siis aika laskea hihat ja istua alas neuvottelemaan asiasta henkilön kanssa, joka auttaa meitä saamaan talomme valmiiksi.
Kuulimme tuttavalta, että eräs ilmalämpöpumppuedustaja oli ehdottanut erääseen vastaavaan kohteeseen öljyn tilalle asennettavaksi kuusi ilmalämpöpumppua. Asukkaat eivät lämmenneet ajatukselle, kuten ei oletettavasti lämpenisi myöskään talo kovilla pakkasilla. Lämmitysalalla pelataan kovaa peliä, yleensä omaan pussiin ja harvoin pysähdytään miettimään, mikä olisi asukkaalle oikeasti järkevää. Voisiko esimerkiksi jotain jo olemassa olevaa säästää ja käyttää hyväksi?
Tätä mietti Geotalot oy:n toimitusjohtaja Sami Aro käydessään läpi taloamme. Kohteena on siis vuonna 1962 rakennettu, aikoinaan moderni 70-luvun tyyliä edustava omakotitalo. Talon asuinpinta-ala on 260 neliömetriä. Se on pitkä kuin kiitorata ja kapea kuin sen aikainen leipä. Seinäeristeet ovat ohuemmat kuin nykyajan autotalleissa. Tila nousee kolmeen tasoon kalliorinteen mukaisesti ja sen länsipääty on kymmenen porrasaskelmaa korkeammalla kuin toinen laita, mikä tarkoittaa sitä, että lämpö jakautuu talossa epätasaisesti.
Lämmitys tapahtuu käytännössä kokonaan puilla. Lämpökattilassa lämmitetään niin käyttö- kuin pattereissakin kiertävä vesi. Lämminvesivaraajan tilavuus on 1150 litraa. Systeemi on älykäs; se tunnustelee ulkolämpötilaa ja säätelee sen mukaisesti sisälämmön. Kapean talon keskikohdassa on varaava takka ja käytössä on myös kaksi ilmalämpöpumppua. Keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja suihkutilassa on sähköllä toimiva lattialämmitys. Rakennus on kauniisti sanottuna hieman epätavallinen, mutta suoraan sanottuna epätaloudellinen ja eikä varmasti tule antautumaan taistelutta.
Aron suunnitelman mukaan osa olemassa olevista komponenteista, kuten hyväkuntoinen lämminvesivaraaja säilytetään, mikä lämmittää niihin investoineen mieltä, ja niiden rinnalle asennetaan uutta: ilma-vesilämpöpumppu sekä systeemin aivot, eli patentoitu Aurinkovarasto-ohjauskeskus. Lämmitysjärjestelmästä tulee löytymään samat värkit ja äly, kuin ”Lämmitys on taloa vaille valmis” - blogissa esitellystä sähkökeskusmoduulista. Systeemi vain rakennetaan olemassa olevan järjestelmän ympärille, sisään ja osin tilalle.
Ohjauskeskuksessa on valmiina logiikka aurinkosähkön hyödyntämiselle. Aurinkopaneeleita ei kuitenkaan asenneta vielä, koska neuvottelut naapuritontin omistajan, eli seurakunnan kanssa tonttia varjostavien puiden kaadosta ovat kesken. Paneeleiden asentaminen 3/4 -varjoisalle katolle olisi yhtä älytöntä kuin auringon ottaminen varjossa, mikä on toisaalta älykkäämpää kuin koko auringon ottaminen... eli oikeasti aika viisasta... neuvottelemme kuitenkin puiden kaadosta.
Mikäli puut jäävät varjostamaan suunnitelmiamme, tulee lämmitysjärjestelmästämme kuitenkin mainio; ilma-vesilämpöpumppu korvaa puulämmityksen ja me saamme takaisin vapaa-ajan, joka kului ennen puiden kanssa pelaamiseen. Emmekä ole enää sidoksissa lämmitysaikatauluihin. Puulämmittäminenhän on kuin karjatilan hoitoa: on oltava paikalla silloinkin, kun ei huvittaisi. Lomittajana toimii sähkö ja se maksaa.
Siispä sen sijaan, että aamulla herätessämme kömpisimme pannuhuoneeseen laittamaan pönttöön tulet, keitämmekin kahvia. Kovilla pakkasilla on järkevää auttaa pumppua puun poltolla, jottei sen tarvitse käydä koko ajan eikä turvautua sähkövastukseen. Viimeisen 30 vuoden keskilämpötila on ollut Helsingissä 5,9 ja Sodankylässä -0,4 astetta, joten näillä luvuilla ilmavesilämpöpumpun voi sanoa hoitavan homman 95 %:sesti. Pumpun käyttöön kuluvan ostosähkön määrä riippuu monesta tekijästä, mutta arvion mukaan se on kolmasosa suoran sähkölämmityksen määrästä. Sen verran siis vapaa-aikamme tulee maksamaan...
... Ellei sitten käy niin, että saamme ne aurinkopaneelit katolle. Niiden tuottama sähkö ohjataan kodin sähköverkkoon mittarin ”tälle puolelle” ja Aurinkovaraston logiikan mukaan se varataan ensisijaisesti lämpöpumpun käyttöön. Mikäli sähköä jää yli, ohjataan se kodin muuhun sähkön tarpeeseen. Aurinkopaneeleiden hyöty on sama pakkasella kuin lämpimälläkin säällä ja ne jaksavat jauhaa myös pilvisenä päivänä ja vaikka pinnalla olisi 5 cm lunta. Edellä mainitussa Keravan Aurinkovarasto -demotalossa on Talotohtorin mittausohjelman mukaan eletty pitkiä aikoja sähkön suhteen omavaraisesti.
Järjestelmän
mitoituslaskelmaan vaikuttavat mm. talon neliömäärä, ikä, rakennusmateriaalit,
lämmönjakotavat sekä henkilömäärä, joka talossa voi kohtuuden nimissä asua. Sen
sekä keskimääräisten asumistottumusten mukaisesti laskettu energiakustannuslaskelma
antaa osviittaa tulevasta, mutta on kuitenkin viitteellinen; lopulliseen
euromäärään vaikuttaa moni seikka: lämmitettävän kauden pituus ja rankkuus,
käykö perhe yhtenään vai harvakseltaan suihkussa, ovatko eristeet paikoillaan
vai onko varis vienyt ne pesäänsä?
Koska kyseessä on saneeraus, jossa uutta sovitetaan vanhan tilalle ja rinnalle, on se aina räätälin työtä; ensin täytyy tutkia ja fundeerata ja se maksaa. Mutta se kannattaa, koska me tarvitsemme meidän taloomme viritetyn systeemin, emmekä pelkkiä koneita. Arkeologinen kartoitus paljasti, että putkia on vedetty pannuhuoneeseen ainakin kolmella aikakaudella eikä vanhoja ole välitetty purkaa. Helpointa olisi ollut lisätä kuparihässäkkään vielä yhdet kierrokset lisää, mutta päädyimme kuitenkin karsimaan siitä suurimman osan, ensisijaisesti huollon varmistamiseksi, mutta myös esteettisistä syistä. 15 vuotta vanha kookas lämminvesivaraajamme sai urakoitsijan huokaisemaan aina sen ohi kulkiessaan. Lämmön varaaminenhan veteen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Sitten olikin aika kääriä hihat takaisin ylös ja aloittaa valmistelut. Vaikka systeemi hankittiin niin sanotusti "napista päälle -periaatteella", kannattaa tietyt hommat hoitaa itse. Se näkyy loppulaskussa sekä urakoitsijan ilmeestä, kun hänen ei tarvitse aloittaa hommia raivaamalla tilaa.
Siispä siivosimme autotallin nurkat uusien mööbeleiden tieltä.
Ulkoyksikön edestä kaadettiin laitteen ilmanottoa hankaloittava omenapuu. Sen yksi oksa muodosti kauniin portin polun päälle, mutta muut oksat tunkivat katolle, joten oikeastaan se oli jo itse sinetöinyt kohtalonsa. Perheen aina valmis puunkaatoyksikkö ehti paikalle ennen kameramiestä.
Ja saatiinhan siitä taas vähän sitä polttopuuta.
Ulkoyksikön perustaksi aseteltiin naapurin lahjoittamat neljä ylijäämäbetonilaattaa. Niiden ympärille valettiin vielä reunus.
Piha siivottiin viimeisistä lavojen rippeistä. Tätä hommaa ei tule ikävä. Sitä tosin tehdään jatkossakin, mutta ei enää päätoimisesti - ainoastaan takkaa ja tulipalopakkasia varten.
Suunnitelmat ja valmistelut on tehty ja varsinainen urakka voi alkaa. Sen hoitaa LVI-Energiakeskus Aro. Aamu aloitettiin poraamalla läpivienti ilma-vesipumpun ulkoyksiköstä autotallin puolelle. Se tehtiin kunnon vehkeillä eikä tuuppaamalla tiiltä sisään ja polyuretaania perään, kuten kentällä kuulemma tehdään. Lopputulos on siisti pieni reikä, jota osaa kyllä arvostaa kaiken maailman hässäkän keskellä.
Ulkoyksikkö peittää hieman näkymää autotallin ikkunasta, mutta värit ovat kuitenkin linjassa tällä asettelulla. Valkeat kuoret asetettiin sen päälle vasta paikan päällä, jotteivät ne kolhiintuisi matkan varrella. Laitteen ja seinän väliin jätetään muutama kymmenen senttiä tilaa, koska laite imee ilman sisään takakautta ja puhaltaa sen ulos edestä napattuaan siitä ensin talteen lämpöenergian. Meille ihmisille pakkasasteet eivät ole lämpöä, mutta ilma-vesilämpöpumppu tietää enemmän ja osaa arvostaa ja hyödyntää sitä.
Ulkoyksiköstä lämpöenergia sitoutuu nesteeseen ja kulkeutuu varaajaan. Järjestelmä tunnustelee vettä sen eri korkeuksissa; alaosa lämmitetään 35 - 40 -asteiseksi ja vesi ohjataan sieltä pattereihin, ylempänä se nostetaan 55 -asteiseksi ja lähetetään sieltä käyttövedeksi.
Öljy/puulämmityskattila tulee seisomaan pannuhuoneessa suurimman osan vuotta turhan panttina ja se ottaa osaa talkoisiin vain kovilla pakkasilla. Öljypoltin sen kyljestä lähetettiin solvausten saattelemana viimeiselle matkallensa, joten kattilan nimi lyheni pelkäksi puukattilaksi. Mikäli emme ole kovilla pakkasilla heittämässä pökköä pesään, on järjestelmässä lämpövastus, joka käyttää sähköä ja nostaa lämpötilaa tunnustellen asteittain.
Öljy/puulämmityskattila tulee seisomaan pannuhuoneessa suurimman osan vuotta turhan panttina ja se ottaa osaa talkoisiin vain kovilla pakkasilla. Öljypoltin sen kyljestä lähetettiin solvausten saattelemana viimeiselle matkallensa, joten kattilan nimi lyheni pelkäksi puukattilaksi. Mikäli emme ole kovilla pakkasilla heittämässä pökköä pesään, on järjestelmässä lämpövastus, joka käyttää sähköä ja nostaa lämpötilaa tunnustellen asteittain.
Kuvassa alla vasemmalla ilma-vesipumpun sisäyksikkö, joka kätkee sisäänsä myös käyttöveden varaajan. Ohjauskeskus käskyttää ulkoyksikköä sekä oikealla näkyvää varaajaa.
Vanha varaaja sai energialuokitusmerkin kylkeensä ja alkoi näyttää heti nuoremmalta. Merkki näyttää koko järjestelmän, ei pelkästään laitteen energiankulutuksen ja suorituskyvyn ja mahdollistaa siten niiden vertailun. Merkintä tuli lämmitysjärjestelmille pakolliseksi muutama vuosi sitten ja toimittajan tulee esittää se asiakkaalle jo tarjousvaiheessa.
Tätä kilpailuhenkistä asiakasta hieman sapettaa, että ylsimme "vain" B- luokkaan. Vanhan talon on kuulemma vaikea saavuttaa uudistalojen normeja päivittämättä kaikkia energiatehokkuuteen vaikuttavia rakenteita, kuten ovia, ikkunoita, eristeitä jne. Aurinkopaneelit saattaisivat hinata systeemin ylimpään A-luokkaan, mikä lisättäköön kirjeeseen seurakunnalle.
Mainittakoon myös, että TTS:n Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan energiamerkintä on vaikuttanut koneiden kehitykseen siten, ettei valmistajilla ole muuta vaihtoehtoa, kuin kehittää niitä kestävämpään ja energiatehokkaampaan suuntaan. Simppeli tapa ohjailla asioita!
Lämmitysjärjestelmän ohjaus tapahtuu kahden ulkoyksiköstä löytyvän keltaisen nuolen asennolla. Kummassakin nappulassa on 16 eri vaihtoehtoa ja niiden yhdistelmä ratkaisee, kuinka systeemi toimii. Vaihtoehtoja on siis monta ja optimaalinen sellainen päätellään kytkentäkaaviosta.
Pieniä asioita yhteiskunnalle, mutta suuria järjestystä rakastavalle; kaikki kaapeloinnit
on kiinnitetty kauniisti paikoilleen.
Vielä muutama anturin ja sensorin asennus ja sen jälkeen painettiin nappia.
Pumppu hyrisi hiljaa ja muutti ulkoilman energiaksi, joka lämmitti meille suihkuveden; remontti oli ohi! Me emme urakassa sotkuuntuneet, mutta elimme tiiviisti hengessä mukana.
Urakkaan meni putki- ja sähkömieheltä yhteensä aikaa viisi työpäivää. Työn jälki oli viimeisteltyä ja työmaa pysyi siistinä; urakoitsijat siivosivat joka ilta itse omat sotkunsa. Saneerauksen kustannusarvio ja lopullinen lasku täsmäsivät: 14 700 euroa. Remonttimme oli, kuten mainitsin, räätälin työtä ja suurimmat kustannukset tulivat suunnittelusta sekä putki- ja sähkötöistä kohteessa. Vanha varaajamme oli sen verran pätevä, ettei sitä kannattanut vaihtaa moduulin vastaavaan, mutta jos tilanne olisi toinen tai kyseessä olisi uudiskohde, olisi valinta varma; moduuli on standardoitu, suurin osa työstä ja koneen koekäyttö tehdään jo tehtaalla, mikä vähentää työpäiviä työmaalla merkittävästi.
Urakkamme hoidettiin siten, että vanha lämmitysjärjestelmä oli käytössä koko ajan ja uusi toimi asteittain sen rinnalla. Kylmä käyttövesi oli katkolla puoli minuuttia ja lämmin vesi viisi minuuttia. Eräälle perheenjäsenelle tosin unohdettiin mainita tästä ja hän totesi tilanteen shamppoot päässänsä suihkussa. Tilanteesta selvittiin päivittelemällä, kuinka näin klassisen hauska tilanne pääsikin käymään, joten elämämme ei remontin aikaan juuri järkähtänyt. Odotimme isompaa hässäkkää, koska sorkittiinhan tässä sentään talon sydäntä ja verenkiertoa. Teetimme remontin kesäaikaan, jolloin lämmitettävänä oli vain käyttövesi, mutta urakoitsijan mukaan häiriöt olisivat samaa luokkaa talvikaudella.
Urakoitsija oli selvästi harjoitellut työmaakuvionsa kuntoon eikä harha-askelia juuri otettu, paitsi silloin, kun suihkusta kuului huutoa. Auto oli tuunattu työkaluksi (kts. ruuvipenkki alla) ja muut työkalut oli pakattu autoon siinä järjestyksessä, missä niitä tarvittiin.
 |
.
Kaiken kaikkiaan urakka onnistui mainiosti ja siitä jäi hyvä mieli. Lämmitysjärjestelmämme on nyt niin energiatehokas, kuin näillä lähtökohdilla voi olla ja talomme on viittä, eli paneeleita vaille valmis.
Mutta mitäs me nyt sitten teemmekään tällä kaikella vapaa-ajalla?
Mutta mitäs me nyt sitten teemmekään tällä kaikella vapaa-ajalla?
Voisin ainakin hieman saarnata siitä, että meillä on kiire, mikäli aiomme onnistua EU:n ilmastodirektiivin mukaisesti vähentämään hiilidioksidipäästöjämme vuoteen 2020 mennessä. Lämmittäminen on yksi kolmesta pääpahiksesta liikenteen ja teollisuuden ohessa sillä saralla, ja ainakin minua hävettää nykyisten sukupolvien edessä, kuinka hitaasti me olemme muuttaneet järjestelmiämme kestävämpään suuntaan.
Aron kehittelemässä Aurinkovarastossa uusiutuvien energialähteiden (lue: hiilidioksiidittomien) käyttö on mahdollista "tappiin asti". Edes taivas ei ole rajana, koska moduulissa on kytkentäpaikat aurinkosähkön lisäksi myös tuulivoimalle ja ostosähkön määrään ja alkulähteeseen voi itse vaikuttaa. Siksi suosittelenkin sitä - aiheeseen sopien - lämpimästi!
Kaksi viikkoa remontista:
Vaatii hieman totuttelua nämä uudet aamu- ja iltarutiinit, kun aiemmin pannuhuone oli iso osa elämäämme ja nyt se osuu reitille enää harvoin. Elämä tuntuu jopa luvattoman helpolta; voiko talo oikeasti lämmetä ilman kaikkea sitä touhuamista? Se jää seurattavaksi, koska lämmityskausi on vielä edessä, mutta ainakin suihkussa riittää lämmintä vettä koko pesueelle.
Kahdeksan kuukautta remontista:
Lämmityskausi onnellisesti ohi! Nyt sen voi sanoa ilman minkäänlaista ironiaa, koska ilmavesilämpöpumpulla lämmittävän elämä on selvästi helpompaa kuin puulla lämmittävän. Ja mikä mielenkiintoisita - sähkölasku pieneni!!! Emme olleet varautuneet siihen, että yht´äkkiä meillä oli vapaa-aikaa ja muutama euro ylimääräistä!
Olimme ajatelleet sähkölaskun loogisesti kasvavan, koska ennen remonttia sähköä kului lämmityksen osalta keittiön, suihkun, kodinhoitotilojen ja wc:n sähkövastuksella toimivien lattialämmityksien sekä kahden ilmalämpöpumpun pyörittämiseen. Nyt sillä pyöritetään edellä mainittujen lisäksi myös ilmavesilämpöpumppua. Erotus olisi vapauden hinta.
Kävi kuitenkin niin, että ennen remonttia vuoden 2017 syyskuun ja 2018 joulukuun välisenä aikana sähköä kului 8777 kWh ja remontin jälkeen 2018-2019 samalla seurantakaudella sitä kului 7043 kWh. Jälkimmäinen lämmityskausi oli keskiarvoltaan 1.5 astetta viileämpi kuin edellinen. Perheen jäsenmäärä pysyi samana eikä muutoksia elintavoissa tapahtunut (vaikka se tekisi varmasti hyvää). Takkaa poltimme entiseen tahtiin, lokakuusta maaliskuun loppuun, kaksi pesällistä per päivä, mutta nyt se oli raadannan sijaan kivaa. Laitoin pienen jakkaran takan eteen, josta sytyttäjä voi seurata tulen leviämistä hiljalleen ylhäältä alas.
Kilowattiero ei ole suuri, mutta täysin päinvastainen, mitä odotimme. Pohdiskelimme eron johtunevan siitä, että lattialämmityksen sekä antiikinaikaisten ilmalämpöpumppujen tarve todennäköisesti väheni uuden lämmitysässän hoitaessa homman. WAU!
Mutta jottei homma kuulostaisi niin auvoiselta, todettakoon, että on tässä remontin myötä paljastunut negatiivisiakin puolia: Pannuhuoneen viilentymisen myötä menetimme ainoa trooppisen huoneen, jossa kuivatimme lenkkivaatteet, nopeaa kuivatusta vaativat pyykit ja nostatimme pullataikinan. Missäs ne nyt sitten tehdään?
Se siitä!
Kiitos seurasta!
Heli Heikkilä
